TUNTEET TARVITSEVAT ÄÄRIPÄITÄ

Monesti olen kuullut sanottavan, että rakkaus ja viha ovat lähellä toisiaan.  Meillä on paljon vastakohtaisia olotiloja; ilo ja suru, rohkeus ja arkuus, hyvä ja paha, täydellinen ja epätäydellinen, kaunis ja ruma jne. Nämä ovat hyvin voimakkaita tunnetiloja, Meillä jokaisella voi olla erilainen käsitys siitä, mitä nämä tarkoittavat vaikkapa ihmisen käyttäytymisessä. Määrittelemmekö siten toista ihmistä itsemme eli oman käsityksemme mukaan? 

Minä tein lentokouluaikana harhalennon. Minun piti lentää kolmion mallinen lentomatka yksin, mutta puolivälissä otinkin väärän ilmansuunnan ja lensin lähes 180 astetta väärään suuntaan. Minä aiheutin ilmailumaailmassa vaaratilanteen, joten harhaan lentämisen vuoksi käynnistyi taustalla Etelä-Suomen pelastustoimet. Minä selvisin hyvällä lennonjohdon opastuksella ja laskeuduin Utin kentälle keskelle lennoston sotaharjoituksia Seinäjoen lentokentän sijaan. Monta kertaa olen miettinyt tunnetiloja, joita tunsin lennon aikana, Uttiin laskeutumisen ja Seinäjoen kentälle paluun jälkeen. Joku voisi ajatella, että minä epäonnistuin tehtävässäni. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä minä itse tunsin. Ensimmäin tunne oli häpeä. Mielenkiintoista on se, että mikä  aiheutti häpeäntunteen? Mietin, mitähän muut lentäjät minusta ajattelevat?  Mitä alhaisempi itsetunto ihmisellä on, sitä voimakkaammin hän miettii, mitä muut ajattelevat. Onko toisten ihmisten ajatuksillä mitään merkitystä? Mielestäni ei ole, koska he eivät koe samaa juuri sillä hetkellä kuin minä.  Me tarvitsemme toisen ihmisen tukea vahvistaaksemme omia tunteitamme. Minulle toi henkistä vahvistusta vanhat lentäjät, jotka sanoivat: "On olemassa kahdenlaisia lentäjiä; sellaisia, jotka ovat eksyneet ja sellaisia, jotka eivät vielä ole eksyneet.". He tukivat minun itsetuntoani sillä, että kukaan ei ole täydellinen eikä tarvisekaan olla.  Me otamme vastaan palautetta ja ajatuksia sellaisilta, joita arvostamme. 

Ongelmallista on se, että tämä toimii myös toisinpäin. Ihminen, jota arvostamme, voi myös nakertaa meidän itsetuntoa silla hetkellä, kun tunnemme pelkoa, epävarmuutta tai epäonnistumisen tunnetta. 

Tämän vuoksi meillä jokaisella pitää olla tuntosarvet herkkänä, kun keskustelemme toisen ihmisen kanssa. Tuntosarvien herkkyys on kaksisuuntainen, minkalaisessa tunnetilassa minä itse olen ja minkälaisessa tunnetilassa tulkitsen toisen olevan. Me tulkitsemme näkemäämme ja kuulemaamme, mutta emme voi olla varma, onko tulkintamme oikea. Siksi vaaditaan herkkyyttä muuttamaan tulkintaa. 

Erilaiset tunnetilat tuovat rikkautta elämään. Ilman surua ei osaa tunnista onnellisuutta. Ilman epäonnistumisen tunnetta ei osaa nauttia onnistumisesta. Jos tunnemme epävarmuutta ja ylitämme sen, tunnemme onnen tunnetta. Jokaisella tunteella on aina vastapainonsa. Nämä tunteiden vastapainot täytyy olla tasaisessa suhteessa toisiinsa, Jos niiden suhde muuttuu ja painopiste menee kielteiselle, puolelle, se voi sairastuttaa ihmisen mielen. Silloin tarvitaan avuksi keskustelua, jossa vahvistetaan myönteistä näkemystä omasta itsestä. Meidän on opittava rakastamaan itseämme ja hyväksymään itsemme kaikkine pirteineen sellaisena kuin olemme. 

ELÄMÄ ON VALINTOJA TÄYNNÄ

Blogin kirjoittaminen on mielenkiintoista. Joskus tuntuu, että päässäni vilisee aiheita, joista haluan kirjoittaa. Kun avaan tämän kirjoitusalustan, tuntuu ajatuksia olevan niin paljon, että niiden kiteyttäminen loogikseksi tekstiksi on vaikeaa. Niinpä tällä kertaa tein valinnan ja annoin ajatuksieni virran muodostua suoraan seuraavanlaiseksi tekstiksi. 😀

Olen viime aikoina paljon miettinyt valintojen merkitystä ja myös sitä, mitä valinta tarkoittaa. Mielestäni teemme valintoja joka hetki. Kun avaan jääkaapin oven, teen valinnan otanko jugurttia vai nakkeja. Itse jääkaapin oven avaaminen on jo valinta, koska on olemassa toinen vaihtoehto; olla avaamatta sitä.  Valinnalla on aina seurauksensa. Seuraksen kanssa jokaisen täytyy itse elää. Tämä oli kevyt esimerkki, mutta kun mennään elämän tapahtumiin, valinnoilla voi olla pitkäaikaiset seuraukset.  

Kun olen pitänyt työturvallisuuskorttikoulutusta, olen opiskelijoille sanonut, että viime kädessä teemme aina itse valinnan otammeko riskejä,  vaikkapa menemällä katolle ilman turvavarusteita tai tekemällä pölyistä työtä ilman maskia. Ihminen on mestari keksimään selityksiä, miksi hänen täytyy ottaa riskejä. Usein riskinoton peruste on työnantajan asettamat paineet, turvavälineet hankala käyttö jne, Kuitenkin jos katolta putoaa ja vammautuu, silloin ei enää ole mitään merkitystä tekosyillä, joita on keksinyt. Olenkin sanonut, että meillä on perustuslain mukaan itsemääärämisoikeus ja viime kädessä itse teemme aina viime kädessä päätökset. 

Siksi valinnan hetkellä pitäisi hankkia tietoa eri näkökulmista ja ennen kaikkea valinnan mahdollisista seurauksista, jotta niihin voi tarvittaessa varautua. 

Olen oppinut ymmärtämään vuosien aikana, että valinnat ovat aina henkilökohtaisia. Kukaan toinen ei voi sanoa, että sinun valintasi huono, väärä tai hyvä. Valintaan liittyy monia erilaisia yksityiskohtia, joita kukaan muu kuin sinä itse vain tiedät. Valintoja ohjaa myös elämän arvot. Olen usein keskustellut hyvän ystäväni kanssa meidän molempien elämästä, jotka ovat hyvin erilaisia, mutta meillä on lapsuudessa samankaltaisia asioita, jotka saavat meitä ymmärtämään toisiamme hyvin. Hän elää hyvin alkeellisissa olosuhteissa luonnonkauniilla paikalla kasvattaen itse oman ruokansa, hakemalla lämmityspuut metsästä jne. Hän on onnellinen, koska hänelle on luonto ja eräänlainen vapaus tärkeitä. Hänellä olisi ollut mahdollisuus päästä minun elinolosuhteita muistuttaviin olosuhteisiin, mutta hänen valintansa oli toinen. 

Mielestäni on tärkeää, että ihminen on itse tyytyväinen valintoihinsa. Isoäitini tapasi sanoa; ainoa asia elämässä, joka on varmaa, on epävarma. Hän myös sanoi, että ainoa varma asia on jatkuva muutos. Nämä kaksi asiaa tuovat haastetta valintojen tekemiselle. Varmuuden tunnetta muutoksien hetkellä voi kasvattaa miettimällä erilaisia vaihtoehtoja, joista valita. Oma lukunsa ovat ne asiat, joihin emme voi vaikuttaa.  Niin kannattaa panostaa siihen, johon voi itse vaikuttaa. 

Onnellisuuteen pyrkiminen on hyvä tavoite ja pohja valintojen tekemiseen. 

 VUODEN VAIHTUMINEN VUODEKSI 2021 HERÄTTÄÄ AJATUKSIA YHDESTÄ JOS TOISESTAKIN ASIASTA😀

Seuravassa on vuoden ensimmäisiä ajatuksenjuoksujani.

Olen seurannut nuorten iloa, kun he "kaahaavat" autoillaan liukkaalla parkkipaikalla. Näinhän moni ihminensen näkee. Joku toinen näkee sen siten, että nuori oppii autonsa hallintaa, josta on tienpäällä hyötyä. Joku taasen ajattelee omaa nuoruuttaan ja muistelee, miten itse ajeli talviaikaan. Minä itse olen ajellut järven jäällä heti ajokortin saatuani. Minulla oli nelivetomaasturi. Kylätiellä tuli tilanne, että olisi pitänyt valita, kumman päälle ajan, koiran vai mummun. Tunne sanoi, "paina jarrua". Järki sanoi,"paina kaasua", kun auto heitteli jäällä. Kuuntelin järkeä. Painoin kaasua ja auto oikeni juuri koiran ja mummun välistä. Minä ajoin tyhjälle kaupan parkkipaikalle ja kokeilin, miten auto käyttäytyy luisussa. Ajoin tunteen alitajuntaani, josta saan sen vastaavassa tilanteessa käyttöön. Minä siten näen  nuorten  parkkipaikka "kaahailun" opettavaisena kokemuksena. Me näemme asioita eri näkökulmasta. Me myös kuulemme toista ihmistä eri tavoin. Joku kuulee toisen sanoman myönteisenä ja toinen jollakin tavalla kielteisenä. Meillä on suuri vaara tulla väärinymmärretyksi, koska kuulija tekee oman tulkintansa kuulemastaan. 

Miksi näin?

Meidän tulkintaan ja siitä muodostuvaan näkökulmaan vaikuttavat monet erilaiset asiat esimerkiksi omassa elämässä koetut asiat, koulutus, ikä, kasvatus, elinympäristö jne. Elämä muokkaa meidän ajatuksia ja suhtautumista eteen tuleviin asioihin.

Työttömät ihmiset kohtaavat paljon ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä. Työttömäksi joutuminen voi ihmiselle olla hyvin traumaattinen kokemus. Se vaikuttaa omaan ihmisarvokäsitykseen, alentaa itseluottamusta ja heikentää itsetuntoa. Kun työtön henkilö kuulee esimerkiksi: "kyllä töitä saa, jos niitä oikeasti haluaa", hänen oman arvontunteensa alenee entisestään. Hän pyrkii käytöksellään ja sanoillaan puolustamaan omaa sisintäänsä. Mielipiteen sanoja perustaa viestinsä omaa maailmankuvaansa, joka on muodostunut monen summana. Mutta siinä unohtuu se tosiasia, että maailma ei ole mustavalkoinen. Ihmisen elämä ei ole on/off elämää eli päälle ja pois päältä. Me voimme vaikuttaa moneen asiaan itse omalla ponnistelulla, mutta aina ei oma ponnistelu riitä. 

Eräs konkurssin tehnyt yrittäjä kertoi, että hänen ystävänsä katosivat konkurssin myötä. Itse oman elämän työn menettäminen ja velkojen maksaminen vielä monen vuoden ajan vei masennukseen. Uuden elämän rakentaminen alkoi hitaasti ja oli tuskallista. Hän kertoi, että ystävien katoaminen omalta osaltaan vahvisti epäonnistumisen tunnetta. Samanlaisia tarinoita olen kuullut, kun perheeseen syntyy erityislapsi. Ystäväpiiri supistuu. Tälläiset kertomukset ovat hyvin tyypillisiä.  Miksi ystävät katoavat? Siihen voi olla monta eri syytä. Yksi syy voi olla se, että ystävät eivät tiedä, miten kohdata konkurssin tehnyt ihminen tai perheen, jossa on erityislapsi; Mitä voi puhua ja mistä ei voi puhua. Tällaiset elämäntilanteet voivat myös pelottaa. Tietämättömyys tai kokemattomuus vastaavasta tilanteessa tuo pelkoa.

Väärinymmärretyksi on helppo tulla. Nykypäivänä asioita käsitellään sähköpostein ja muiden digitaalisten välineiden avulla. Tekniikan myötä on oppittu kirjoittamaan lyhyesti ja ilman korulauseita. Meidän tulkintaan vaikuttaa oma mieliala, kokemuksemme, ennakkoajatus viestinlähettäjästä ja/tai asiasta, oma mielipiteemme asiasta jne. Kun meille on syntynyt jokin mielikuva ja vastaamme, voi väärinymmärryksen kehä olla valmis. Lähettäjän ajatus ja vastaanottajan mielikuva eivät kohtaa. Totuus muuttuu toiseksi, kuin alkuperäinen tarkoitus oli.  Miten väärinymmärryksen kehän voi katkaista? Se on yksinkertaista. Kertomalla viestin lähettäjälle, "Minä tulkitsin viestisi tällä tavoin, tulkitsinko oikein?. Kaikkein yksinkertaisin varmistuskeino on tarttua puhelimeen ja soittaa. Puhelussa tehdään sama kysymys.

Mitä oikeastaan edellä olevalla ajattelun juoksulla haluan sanoa?

Olen ymmärtänyt sen, että jokainen ihminen elää joka vuosi 365 päivää omaa elämää, johon liittyy erilaisia asioita. Kukaan toinen ei tiedä toisen ihmisen elämästä oikeasti mitään. Me tiedämme vain sen, mitä toinen ihminen haluaa näyttää tai kertoa. Tämän vuoksi toisen ihmisen tekemien ratkaisujen arvosteleminen on kyseenalaista, koska arvostelija ei tiedä kokonaisuutta. Meillä ei ole oikeutta sanoa, että toinen ihminen tekee vääriä ratkaisuja, koska emme elä hänen elämäänsä. Jokainen ihminen on vastuussa itse itselleen omista ratkaisuistaan ja ratkaisujen seurauksista. Jos ratkaisut ovat lainvastaisia, oikeuslaitos päättää seuraukset.

Kun olen elämänpolullani opiskellut työnohjaajaksi, johtajaksi ja terapeutiksi, olen jokaisen opiskeluni yhteydessä saanut vahvistusta sille, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Jokaisella ihmisellä on oikeus onnelliseen ja ihmisarvoiseen elämään. Voimme ennakkoluulottumuudella, suvaitsevaisuudella ja erilaisten näkökulmien ymmärtämisellä helpottaa toisen ihmisen elämää. Asiat, sanat ja teot voivat olla hyvin pieniä, mutta oikealla hetkellä ne ovat suuria. Mitä enemmän elämässä oppii huomaamaan pieniä hyviä asioita, sitä rikkaammaksi elämä voi muodostuu. 

Hyvää vuoden 2021 toista päivää.