JOULURAUHAA JA UNELMIA, 

UUSI VUOSI 2021 mahdollisuuksia täynnä

Uusia tapoja toimia

Joulurauha on tuonut mieleen ihanaa mielenrauhaa. Ihminen tarvitsee niitä hetkiä, jossa voi pysähtyä, nauttimaan ja miettimään kulunutta vuotta ja toisaalta myös tulevaa. 

Monellakin tavalla mennyt vuosi opettanut paljon hyviä asioita. On tullut mietityksi, mitkä asiat elämässä on aidosti tärkeitä. Terveydestä huolehtiminen on noussut ansaitsemaansa arvoon. Aika on opettanut uusia tapoja pitää yhteyttä. Nykyvälineet ovat myös kehittyneet entistä helpommaksi käyttää ja, näin myös ovat useamman saavutettavissa. 

Pidimme yrityksemme pikkujoulun Zoomin välityksellä. Parasta oli se, että kaikki pystyivät osallistumaan asuinpaikasta riippumatta. Se opetti, että tärkeintä on yhdessäoleminen (esim.elävänä kuvana), ei niinkään pikkutarjoilut. Toinen oli lähipiirini perheiden yhteensaattaminen messenger-huoneen kautta. Enot, täti, serkut ja pikkuserkut näkivät toisensa. Mukana oli myös joulupukki laulaen ja jututtaen. Tämänkaltainen kokoontuminen toteutui uusien toimintamallien kehittymisen myötä. Nämä turvalliset kokoontumiset toteutuivat, koska oli tarve miettiä tärkeintä ja, miten sen tärkeimmän asian toteuttaa. Uusien toteutusmallien kehittäminen on tullut tarpeelliseksi elämän eri osa-alueilla. Vaikka virustilanne muuttuu, jää uusia toimintatapoja elämään. 

Unelmista totta

Ihminen ajautuu helposti sitku-elämään. Sitku (sitten kun elämä) voi jäädä toteutumatta. Jokaisella on unelmia ja täytyy olla unelmia, koska silloin on tarve ponnistella ja on mahdollisuus saavuttaa jotakin, mikä tuottaa itselle mielihyvää ja hyvää tunnetta. Tämä tunne heijastuu ihmisen ympärille. Unelmia tai haaveita täytyy pysähtyä välillä miettimään elämän virrassa. Unelman pitäisi olla sellainen, joka on työllä tai ponnistelulla mahdollisuus toteutua. 

Minun yhden unelman toteutuminen

Minä rakastan musiikkia ja laulamista. Ihmisen itsetunto rakentaa eri korkuisia aitoja esimerkiksi julkiseen esiintymiseen. Ne aidat madaltuvat oppimisen, kannustuksen ja sen oivaltamisen myötä, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Kun tekee parhaansa, se riittää. Tärkeintä on, että jokainen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. 

Viime keväänä päätin toteuttaa oman unelmani; oman levyn. Minä sain harjoitustaustat ja kesän aikana niitä harjoittelin, nauhoitin, kuuntelin ja jälleen harjoittelin. Hylkäsin kaksi laulua, koska mielestäni en saanut ääntäni soimaan haluamallani tavalla. Ne olivat minun "aitojani". Marraskuussa lauloin studiossa seitsemän kappaletta levylle. Näin syntyi oma levyni; Unelmista tuli totta. Valitsemani kappaleet ovat haastaneet minua, ääntäni ja tulkintaani. Levystä tuli myös yrityksemme asiakasjoululahja. Se oli iso aita ylitettäväksi, koska levyäni tulisi lähes 100 ihmistä kuuntelemaan, ainakin kerran. Tulkinnoistai tehtiin lisäksi videot, joita olen voinut jakaa facebookin kautta. Tässä unelma-projektissa on ollut monta tasoa, jossa rohkeutta on koeteltu. Mutta se on tuottanut myös valtavasti onnistumisen tunnetta ja mielihyvää. 

Jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä. Minun unelma-projektini ei olisi voinut toteutua Jarin, mieheni, tukea ja kannustusta. Taitoni eivät olisi parantaneet ilman Eläkeliiton Lehmirannan Viihdelaulukursseja. Taitavat opettajat, Raimo Maaranen ja Mika Tarkkonen, oli vaativia ja kannustavia opettajia. He tarttuivat kehitettäviin asioihin myönteisellä, mutta vaativalla otteella. Ensimmäisellä kurssilla tärisin kuin haavanlehti laulaessani. Ääneni oli välillä kimeää ja epävireistä. Jokaisella viikon kurssikerralla opin enemmän ja enemmän ääneni hallintaa. Nyt osaan jo itsekin arvioida sitä, mitä pitää tästä eteenpäin kehittää. Mutta kehittäminen vaatii tukea, kannustusta ja apua.  Tämä unelma -projekti synnytti uusia unelmia, joiden eteen on ihanaa tehdä töitä.

Unelmointi kuuluu kaikille

Unelmat eivät ole sidottu ikään. Eikä unelmien tarvitse maksaa paljon rahaa. Unelmat ovat omia ja juuri niin oikeita, kuin itse tunnemme. Unelmat tuo elämään ihania odotuksia ja kokemuksia. Jokaisella on oikeus unelmiin. Unelmilla on taipumusta toteutua, kun vain haluaa niiden toteutuvan ja lähtee miettimään, mitä minä voin tehdä, jotta ne toteutuvat.  

Hyvää tulevaa Uutta Vuotta 2021.

UUSI SYKSY JA IHANA KESÄ

 

UUSI SYKSY JA IHANA KESÄ

Tämä vuosi jää kaikkien mieleen hyvin poikkeuksellisena. Jokainen on kokenut talven, kevään ja kesän eri tavoin riippuen siitä, miten korona-aika on vaikuttanut arkeen. Minulla on ollut onni se, että olisin joka tapauksessa tehnyt työtä kotitoimistostsani. Mutta kaikilla ei ole ollut tätä onnea työn suhteen. Minulle matkustaminen tuo uusia kokemuksia. Nyt olen oppinut nauttimaan entistä enemmän meidän omasta luonnosta, kukkien tuoksusta, ruohon kasvusta, colliekoirieni kanssa ulkoilusta ja läheisten kanssa yhdessäolosta; ihan pienistä asioista. 

Pääministerimme toisti usein kevään tiedotustilaisuuksissa, että syksyllä on alkaa uusi normaali. Olisin halunnut soittaa hänelle ja kysyä, että mitä hänen mielestään on normaalia ja mikä ei ole normaalia. Meillä jokaisella on eri käsitys siitä, mikä normaalia. Me itse luomme meidän oman normaalin, mitä se sitten onkin. Minulle on esimerkiksi normaalia aamulla juoda kahvia, lenkkeillä koirien kanssa jne. Korona ei muuta tätä minulle normaalia. Minun kasvattiäitini Taimi Marttila tapasi sanoa, että ainoa mikä varmaa on epävarma. Ainoa mikä on normaalia on jatkuva muutos.  Nyt me elämme jatkuvan muutoksen hetkessä, joten kasvatusäitini mukaan tämä on normaalia. 

Tämä aika on itselleni antanut entistä vahvempia ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeää. Mikään ei mene terveyden edelle. Jos sairastuu, ei mikään palaa ennalleen. Tämän vuoksi olen miettinyt ennakkoon monia asioita, mitä itse voin tehdä sen eteen, että minä säilyn terveenä ja, läheiseni säilyvät terveenä. Jos on terveyttä, asioilla on taipumusta järjestyä. Terveenä on mahdollisuus ajatella ja tehdä asioita  uudellakin tavalla ja sitä kautta löytää ratkaisuja. Se voi joskus tarkoittaa myös Ei-n sanomisen tilanteissa, jossa joku ihminen tulee esimerkiksi liian lähelle.  Ei-nkin voi sanoa kauniisti. 

Yrittäjänä olen myös ajatellut toisia yrittäjiä, jotka ovat kamppailleet ja kamppailevat edelleen, miten mennä eteenpäin tai pahimmassa tapauksessa on joutunut lopettamaan oman työnsä.  Se vastuu ja paine, mitä yrittäjä tuntee työntekijöiden vuoksi on suuri. Itsestä riippumattomista syistä moni yrittäjä on joutunut lomauttamaan työntekijänsä. Lomautus kertoo kuitenkin toiveesta, että työ jatkuu. Mutta jos yritys loppuu, se vaikuttaa monen ihmisen elämään.  Yrittäjällä se voi tarkoittaa, että hän menettää toimeentulonsa lisäksi mm. kotinsa.  Tästä tilanteesta seuraa myös usein sairastuminen masennukseen tai muuhun sairauteeen. Silloin ihmisellä ei ole voimia rakentaa tulevaisuutta.  Monet entiset yrittäjät ovat sanoneet, että näissä tilanteissa näkee sen, kuka on todellinen ystävä ja todellisia ystäviä on vain vähän jäljellä.  Todellinen ystävä on empaattinen. Hän on rinnalla, kuuntelee ja tukee. Hän pyrkii löytämään niitä ajatuksia, jotka vievät eteenpäin eikä hän lannistu. Joskus voimme sortua ystävänä sympatiaan. Silloin säälimme ystäväämme ja menemme ikäänkuin hänen synkkiin ajatuksiin mukaan voivotellen . Silloin meistä ei ole apua. 

Meillä tulee Vaasassa uravalmennus, jonka nimi on Yrittäjän uudet mahdollisuudet kriisin jälkeen. Kun mietimme valmentajan kanssa tämän valmennuksen sisältöä, täytyi sukeltaa ajatuksin siihen, mitä kaikkea yrittäjä voisi tuntea ja tarvita kriisin jälkeen. Silloin ymmärsin, että voin vain kuvitella, mutta en voi tietää. Sen tietää vain sellainen ihminen, joka on kokenut yrityksen loppumiseen liittyvän kriisitilanteen.  On kriisi mikä tahansa, tärkeää on ettei ihminen jää yksin omien ajatuksiensa kanssa.  Ajatuksilla on taipumus lähteä kiertämään kehää ja ulospääsyyn tarvitaan apua. Apu voi olla kuunteleminen ja erilaisia näkökulmia herättävien kysymysten tekeminen. Toinen ihminen ei voi antaa vastauksia. Jokainen ihminen tekee viimekädessä aina itse omaa elämää koskevat päätökset. Sanotaan, että tieto on valttia.Tärkeää kriisin jälkeen on saada ihan asiapitoista tietoa siitä, että mitä erilaisia vaihtoehtoja eteenpäin menoon on. Uravalmennuksemme perustuvat ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Sen perusajatuksena on, että aina löytyy tie eteenpäin uuteen mahdollisuuteen. Joskus sen löytäminen ottaa pitemmän ajan, mutta se on olemassa, kun löytää erilaisia uusia näkökulmia. Näistä ajatuksista lähdimme liikkeelle sisällön suunnittelussa. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa katson välillä ulos. Aamupäiväaurinko paistaa. Ikkunalaudallani kävelee orava. Toinen colliepoika nukkuu tapansa mukaan jaloissani. Kun pidän tauon, otan kutimeni käteen ja näen jokaisella kerroksella kätteni työn. Iltapäivällä colliepojat ilmoittavat, että on lenkin aika ja menemme koko perhe ulos aurinkoon. Tässä päivässä on monta pientä ihanaa asiaa. Se täytyy vain havainnoida ja antaa niille arvoa. 

JOSKUS ON HYVÄ PYSÄHTYÄ NAUTTIMAAN

Vuosia sitten mietin, miten kauheaa olisi tehdä töitä kotona eikä ympärillä olisi työyhteisöä tai työkavereita. Oman yrityksen perustamisen myötä 9 vuotta sitten, työpaikkani on ollut pääsääntöisesti kotitoimisto. Nyt mietinkin sitä, mikä minussa on muuttunut, kun nautin tästä työskentelytavasta.  Minä pystyn itse määrittelemään oman tapani tehdä työtä. Minulle rakkaat koirat ovat koko ajan lähelläni ja minä olen heidän lähellään. Minun sosiaalisuuteni on olemassa, mutta se ei vaadi jatkuvasti kontakteja.  Onko minusta tullut aikuinen?

Korona-pandemian aikana minun työskentelyni jatkui luonnollisesti kotitoimistossa. Koska meidän valmennustoiminta muuttui etävalmennukseksi, olen nyt enemmän yhteydessä valmentajiemme kanssa erilaisten digivälineiden kautta. Se on toimintatapa, joka tulee jäämään koronan jälkeiseen elämään toimintatavaksi.  Jälleen huomaan, että kaikessa on aina erilaisia näkökulmia ja syntyy tai tapahtuu hyviä asioista kriisistä huolimatta.

Kevät on voimaannuttavaa aikaa. Nautin suunnattomasti lintukonserteista. Luonnon puhkeaminen, ruohon vihertäminen ja erilaiset luonnon tuoksut ovat parhainta voiman lähdettä. Minulle tärkeä voiman lähde on vesi.  Järven tai merenrannalla on ihanaa katsella veden elämää. Siellä on helppo hengittää.

Elämän pienet yksityiskohdat ovat tärkeintä. Me voimme nauttia niin monista asioista, mutta meidän täytyy pysähtyä havainnoimaan.Havainnointiin tarvitsemme kaikkia aistejamme; näkö-, haju-, kuuloaistejamme, kosketusta ja pohdintaa juuri siinä hetkessä, jossa olemme; mitä koemme.

Onnellisuus muodostuu pienistä asioista. Onnellisuuden elementit ovat meissä itsessämme ja siinä, miten olemme hetkessä mukana, mitä otamme hetkestä itsellemme ja,  mitä annamme itsestämme. Minulle merkitsee paljon se, että voin tuottaa toiselle ihmiselle iloa. Hyväntekeväisyystyössä on mahdollisuus tuottaa iloa. Antaminen tai auttaminen tuottaa itselle hyvää mieltä.

Kuuntelen nytkin linnun laulua, Jaloissani  tuhisee toinen koirista. Toisesta huoneesta kuuluu harmonikansoittoharjoittelua. Nämä havainnot pulpauttavat ajatuksia tähän blogiini yhden sieltä ja toisen täällä. Ne tuottavat hyvän olon tunnetta. Niitä pitää pysähtyä kuuntelemaan. Elämä on!