sunnuntai 29. joulukuuta 2019


           VUOSI ELETTYÄ ELÄMÄÄ - MITÄ AJATUKSIA SE MINUSSA HERÄTTÄÄ?

Vuosi ja 7 päivää on kulunut siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut tähän blogiini. Hurjalta tuntuu ajatella, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Joku minulle sanoi, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä nopeammin vuosi kuluu.

Olen ennen vuoden vaihtumista miettinyt, mitä kuluneeseen vuoteen on kuulunut ja, miltä vuosi 2019 minusta tuntuu? Ajatusten saldo onkin, että vuoteen on sisältynyt paljon iloa ja myös surua, paljon työtä ja vastakohtana aikaa harrasteiden parissa.

Ihmiselle jää mieleen parhaiten sellaiset asiat, jotka nostattavat voimakkaita tunteita niin ilossa kuin surussakin.

Minulle rakas ihminen, anoppini, kuoli minun 38-vuotiskihlapäivänä, kesäkuun alussa. Se muistutti siitä, että koskaan emme voi olla varmoja siitä, että kun tapaamme toisen ihmisen, onko tapaaminen  viimeinen. Puolen vuoden aikana tuttujemme keskuudessa kuolema kohtasi 10 kertaa. Tämän muistan varmasti vuodesta 2019. Kummityttöni sairastuminen leukemiaan myös pysähdytti. Lisäksi oli muitakin pysähdyttäviä hetkiä, jotka kertoivat elämän ainutlaatuisuudesta.

Iloa on tuottanut koko vuoden aikana mahdollisuus viettää vapaa-aikaa Kalajärvellä matkailuvaunullemme. Ne hetket ovat antaneet voimia arjen töihin. Matkailuvaunulla olen antanut itselleni luvan rentoutua. Koirien kanssa olemme tehneet monta lenkkiä päivän aikana.

Me vietimme joulun vaunullamme. Joulun kolmena päivänä kävelimme collie-poikien kanssa yli 30 kilometriä kauniissa maisemassa. Siinä sielu pääsi rauhoittumaan. Tein myös käsitöitä sydämen kyllyydestä.

Lauluharrastus on vienyt tämänkin vuoden aikana kaksi kertaa viikoksi Lehmirantaan Viihdelaulukurssille.  Oma kehittyminen antaa paljon iloa.

Kesäkuussa vietimme 2 viikkoa matkailuautossa koiriemme kanssa Savossa ja Pohjois-Karjalassa., Mieheni osallistui harmonikkaleireille. Minä nautin musiikin kuuntelemisesta, auringosta, kauniista maisemista ja mukavien ihmisten seurasta.

Elämässä vastakohdat ovat tärkeitä. Jotta osaa iloita, täytyy kokea myös surua.  Läheisen tai tutun kuolema tai sairastuminen herättää aina ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeää.  Arjen keskellä se voi unohtua. Minulle tärkeää on terveys, turvallisuus, koti, läheiset ihmiset (ja eläimet) ystävät ja työ. Kaikkea näitä täytyy hoitaa. Mikään ei ole itsestäänselvyys.

Olen onnellinen siitä, että olen terve. Minulla on turvallinen koti ja ympäristö. Minulla on läheisiä ihmisiä. Collie-pojat ovat tärkeä osa arkeani. Saan tehdä työtä, josta pidän. Yrityksemme valmentajat ovat ihania ihmisiä ja tekevät työtään suurella sydämellä. Saan harrastaa asioita, jotka tuovat rikkautta elämääni. Muistutan itseäni siitä, että elämäni muodostuu sellaiseksi kuin haluan. On asioita, joihin voimme vaikuttaa itse ja asioita, jotka eivät ole meidän vallassamme. Yritän nauttia pienistä asioista ja nähdä kaikissa tilanteissa myönteisiä näkökulmia. Myönteisyys synnyttää myönteisyyttä. Se antaa mahdollisuuden löytää ratkaisuja vaikeinakin aikoina.

Vuosi 2019 oli täynnä elämää; sen eri kirjoa.

Toivon, että vuosi 2020 tuo tullessaan terveyttä. lämpöä, yhdessäoloa, iloa ja voimia selviytyä vaikeistakin asioista,