SYY VAI SEURAUS?

Meidän vaunupaikan läheisyydessä on pitkä rivi postilaatikoita, jotka ovat kokeneet kovia. Erään kerran olimme ulkoiluttamassa koiria jo iltahämärissä, kun varhaisteinien ääniä kuului. Sitten kuului, että jotakin kaatui. Näimme, että yksi varhaisteineistä oli kaatanut postilaatikkorivistön. Kuulimme, että toiset sanoivat: "Lopeta jo. Tästä tulee vain sanomista." Postilaatikoiden kaataja hyppäsi vielä muovisten laatikoiden päälle. 

Useimmille ihmisille tulee mieleen, että nämä nuoret "pitäisi viedä saunan taakse ja antaa opetus". Se on totta, jos teet väärin, sinulle täytyy rangaistuksen muodossa kertoa teon olevan väärin. Minä jäin tämän yksittäisen nuoren ja muiden osalta miettimään, miksi ihmiselle tulee tarve tuhota. Kuulin, että nämä nuoret olivat kokeneet kovia ja heidät oli otettu huostaan. Mietin, että mikä tuska tällä yhdellä nuorella on hänen sielussaan, jota hän mahdollisesti näin purkaa. Jotta rangaistus tekisi tehtävänsä, ensin pitäisi saada hänet tuntemaan jotakin hyvää. Lapsi syntyy viattomana ja oppii sen, mitä hänelle opetetaan ja ympäristö muokkaa loput. Sen, mitä lapsi ja nuori kokee, hän kantaa repussaan koko elämänsä ajan. Miten hän sen purkaa ja, miten oppii ymmärtämään, riippuu siitä, että millaista henkistä apua hän saa tai ei saa. Valitettavan paljon nämä pienet ihmiset joutuvat selviytymään yksinään ja luottamaan vain itseensä. Heiltä puuttuu se syli, johon turvautua silloin, kun tuntuu pahalta. Kun heillä ei ole luotettavaa aikuista tai aikuinen vaihtuu jatkuvasti ja saavat erilaista kohtelua, se muokkaa. Lapsi ja nuori tulee monta kertaa väärinymmärretyksi ja se nujertaa. Lapsi ja nuori oppii helposti sen, minkälaisella käyttäytymisellä on mahdollisuus saada myönteistä huomiota eli hän oppii toimimaan niin, että miellyttää aikuista ihmistä. Miellyttämisen halussa on surullista se, että se on tarve saada hyväksyntää ja se on opittua selviytymisen vuoksi, mutta se ei ole aitoa. Miellyttämisen halu voi saattaa lapsen ja nuoren vaarallisiinkin tilanteisiin ja sitä kautta saamaan epätavallisia kokemuksia. 

Samalla tavalla väärinymmärretyksi tulevat sairaat ihmiset ja vanhukset. Kipu voi muokata persoonallisuutta. Erilaiset muistisairaudet muuttavat persoonallisuutta. Sairas ihminen voi hakea myös huomiota ja purkaa omaa pahanolon tunnetta, kuten lapset, kiukuttelemalla. Lähellä olevat väsyvät kiukutteluun ja siten pahanolon pallo kasvaa kasvamistaan. Läheisten väsyminen on inhimillistä. 

Se toimii myös toisin päin. Minun anoppini oli kiltti ja auttavainen ihminen. Järki toimi hyvin loppuun saakka. Hänellä oli liikkumisen kanssa ongelmia ja kipuja jouduttiin säätelemään kipulääkkeillä. Hän oli kiitollinen saamastaan avusta. Hän oli kiltti hoivattava mummeli. Hän oli myös hyvin aito ja näytti niin ilon kuin tuskankin. Kivut toivat tuskaa, jonka hän näytti, mutta häntä ymmärrettiin. Hän ei kiukutellut kokoajan  ja kiukuttelun jälkeen hän pyysi anteeksi. Olin hänen omaishoitajansa. Joskus kiukuttelun hetkellä kysyin häneltä: "Nytkö taas maailmaa kaatuu"? Hän oli hetken hiljaa ja sanoi:"kyllä.". Sitten hän kertoi, miksi on huonolla tuulella. 

Eläimet näyttävät tunteensa hyvin alkukantaisesti. Meillä oli ihana collie- Luca, joka 8 vuotiaana tuli hyvin vihaiseksi. Hän ei sietänyt yhtään koskettamista. Eläinlääkärissä todettiin, että Luca oli saanut syntymälahjaksi  huonon lonkan, joka alkoi oirehtimaan. Koiralla oli epämukava ollo Särkylääkkeiden ansiosta me saimme jälleen kiltin Lucan takaisin ja menimme 4 vuotta yhdessä eteenpäin. 

Kaikessa on olemassa syy ja seuraus. Monta kertaa käsittelemme sitä, minkä näemme tai koemme. Kuitenkin se, mitä näemme, voi olla seurausta jostakin muusta. Jotta voimme auttaa, meidän pitäisi ymmärtää syy. Fyysisen syyn etsimiseen on verikokeet, kuvaukset ym. Henkisen puolen syiden etsiminen voi ottaa pitkänkin ajan. Onko siihen nykyään aikaa ja halua vai hoidetaanko seurauksia?  Silloin ei voi saada pysyviä tuloksia. 

 MUUTOS HERÄTTÄÄ AJATUKSIA

Olemme saaneet tehdä oman yrityksemme kautta työttömien uravalmennustyötä jo 14 vuotta. Olemme vuosien varrella menestyneet hyvin tarjouskilpailuissa, koska valmentajamme ovat tehneet huipputyötä hyvin tuloksin. Asiakastyytyväisyys on ollut valtakunnan keskitasoa parempi. Vuoden vaihteessa työttömien palvelujen hoito siirtyi valtiolta kunnille hoidettavaksi. Kunnat ovat muodostaneet työllisyysalueita, jotka nyt tänä vuonna hakevat muotoaan. 

Meillä oli onni, että Vaasan kaupunki on ostanut Pohjanmaan työllisyysalueelle pienen määrän työttömien uravalmennuksia keväälle ja nyt myös ensi syksyksi. 

Työn väheneminen hetkellisesti on iso muutos monessa mielessä, mutta muutos on myös innostava, koska sen myötä on mahdollisuus kehittää vanhan päälle jotakin uutta ja pysähtyä miettimään, mitkä ovat meidän vahvuudet ja,  miten voimme niitä eri tavoin hyödyntää. 

Muutoksessa on aina paljon epävarmuustekijöitä, jotka voivat olla henkisesti raskaita. Ihmisen mieli voi rakentaa erilaisia sanoittamattomia pelkoja alitajuntaan ja tietoiseen ajatteluun. Siksi muutos on myös mahdollisuus. Muutos asettaa pysähtymään ja miettimään, mikä on tärkeää ja, mistä voisi luopua. Luopuminen onkin se haasteellisin asia. Meillä ihmisillä on taipumus pitää kiinni vanhasta, koska se on turvallista. Uudessa on paljon tuntemattomia asioita, joista selviytyminen pelottaa. Nämä tulevat osittain alitajunnan sanoittamattomista ajatuksista. 

Jokainen muutostilanne on erilainen. Muutokseen voi liittyä paljon voimakkaita tunteita.  Mitä enemmän tunteista on mahdollisuus puhua toisen ihmisen kanssa, se auttaa sanoittamaan tunteiden sisältämiä pelkoja ja löytämään omia vahvuuksia, joiden avulla pääsee eteenpäin. 

Puhuminen kuitenkin vaatii myös rohkeutta, koska se asettaa oman sielun ikäänkuin paljaaksi. Lisäksi osa meistä on sellaisia, että pitävät omat tunteensa sisällään ja osa puhuu helposti. Tunteisiin voi sisältyä epäonnistumisen tunnetta, joka myös hidastaa omien tunteiden avaamista. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkea ei voi selittää järjellä. Ihminen on kokonaisuus, jossa sielu ja ruumis tarvitsee ravintoa. Sielussa on tunteet ja järki, jotka joskus taistelevat keskenään. Tunne on vahva elementti, joka voi olla iloa, surua, tuskaa tai onnellisuutta. Me tarvitsemme kaikkea sopivassa suhteessa, jossa huomaamme, mitä meidän elämässämme on hyvää. Joskus se hyvä pitää kaivaa esiin ja tunnistaa hyvän olemassaolo.

 VUODET VIERIVÄT- AJATUKSIA SYNTYY 

Pieniä ajatuksia kiusaamisesta

Huomasin, että minulla on jäänyt kolme vuotta (2021-2022,2023), blogikirjoittelusta väliin. Ajatuksia on ollut aiheista paljon, mutta ne eivät ole kaiken touhun keskellä siirtyneet teksteiksi. 

Minulla tuli tänä talvena 60 vuotta täyteen. Siinä tuli miettineeksi, mitä nämä vuodet ovat pitäneet sisällään. Olen onnellinen siitä, että olen saanut tai voinut toteuttaa unelmiani. Mieleen on tullut paljon hyviä asioita, mutta myös sellaisia, jotka ovat saaneet pohtimaan asioita syvemmältä. 

On tosi hienoa, miten julkisesti puhutaan koulu- ja työpaikkakiusaamisesta. Usein niin kouluissa kuin työpaikoilla kiusaamisen käsittelyssä mennään siitä, missä aita on matalin esim. siirtämällä kiusauksen kohteeksi joutunut toiseen kouluun tai työpaikalla odotetaan, että aika tekee tehtävänsä, mitä sitten tapahtuukaan. Usein kohde hakeutuu toiseen työpaikkaan. 

Mitä on kiusaaminen?

Ensin pitäisi ymmärtää, mitä kiusaaminen on? Kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät, jos toinen ihminen kokee tulevansa kiusatuksi. Jokainen ihminen on yksilö, jolla on omat arvot, kulttuuri ja erilainen itsetunto. Meillä jokaisella on erilaisia kokemuksia, jotka kulkevat meidän mukana ja tulevat sitten esiin, jos tuntee kokevansa niitä uudelleen. Kiusaaminen voi olla sanoja, mykkyyttä, eristämistä yhteisöstä (ryhmästä), yksin jättämistä, selän takana puhumista, somessa kuvia ja tekstejä, nauramista, tönimistä, fyysistä väkivaltaa, pakottamista, panettelua jne.  Usein kiusaajalla on omat tarkoitusperät tai hän peittää huonoa itsetuntoa siirtämällä huomioon toisaalle. Tämä lista on loputon. Kiusaaminen voi olla myös ymmärtämättömyyttä toisen tunteista.

Esimerkkejä erilaisista tilanteista, joita ei ajatella kiusaamiseksi

Monesti on miettinyt polttareita, joita vietetään ennen naimisiin menoa. Ystäväjoukko suunnittelee morsiamelle tai sulhaselle illan, joka tavoitteena on jättää muistoja sinkkuna olosta. Polttareiden pitäisi olla onnellinen muisto morsiamelle tai sulhaselle, mutta usein ne ovat iltoja, jossa ystävät laittavat sulhasen tai morsiamen tekemään asioita, jotka voivat olla nolostuttavia ja ahdistavia, mutta herättävät naurua ystäväjoukossa. Onko siis polttarit ystäväjoukon viihdyttämiseksi järjestettyjä? Usein niihin liittyy alkoholi, joka voi muuttaa persoonan käyttäytymistä. Eräs nuori mies heräsi puuhun sidottuna ilman vaatteita puistosta oman hääpäivänsä aamuna ankarassa krapulassa. Hän myöhästyi omista häistään. Ystävillä oli varmasti hauskaa sitoessaan kaveriaan puuhun. Mielestäni tällainen on pahimmanlaatuista kiusaamista. Eräs morsian oli puettu pupujussiksi ja hänen tehtävänsä oli antaa 20 suudelmaa ventovieraille ihmisille paikkakunnan torilla kaikkein vilkkaimpaan toriaikaan. Tässäkin ystävillä oli omasta mielestään hauskaa, mutta oliko morsiamella? 

Meidän keskuudessamme on paljon ihmisiä, jotka eivät eri syistä voi tai saa ottaa alkoholia. Kohteliasta on kysyä, otatko viinilasillisen tai jotakin muuta. Jos vastaus on, että minä otan alkoholitonta, kysyjän pitäisi tyytyä siihen. Usein kuulee, miten kysellään uudelleen ja uudelleen, että etkö sinä kuitenkin halua? Tästä muodostuu hyvin nopeasti ahdistava olo. Kenenkään ei tarvitse selittää omien valintojen syitä. 

Karaoken laulaminen on hyvin suosittua. Minä itsekin laulan mielelläni ja nautin myös kuuntelemisesta, kun toiset laulavat. Karaokea voidaan laulaa ravintoloissa tai erilaisissa harrasteryhmissä. Jos ihminen menee tilaisuuteen, jossa on karaokelaulu käynnissä, oletetaan helposti, että kaikki laulaa. Mutta unohdetaan se, että laulaminen ei ole kaikkien intohimo. Eikä kaikkien tarvitse laulaa. Monella ihmisellä on mielessä kouluaikaiset laulukokeet, joissa joutui laulamaan luokan eteen. Aina laulaminen ei onnistunut ja siitä muodostui epämiellyttävä kokemus. Tämä tunne säilyy meidän alitajunnassa. Jos itsellä on tunne tai tieto, että laulaminen ei ole oma juttu, niin silloin hän nauttii mieluimmin kuuntelemisesta. Tällaiselle ihmiselle voi olla todella ahdistavaa, jos hänelle tulee tunne painostamisesta. Kun ihminen tarttuu mikrofoniin, se täytyy lähteä omasta tahtotilasta eikä toisen painostuksesta. 

Olin siivoojana loma-aikoina 14-18-vuotiaana. Olin toista kesää miesvaltaisessa yrityksessä. He ottivat minut keskuuteensa tosi hyvin. Joukossa oli yksi mieshenkilö, joka ei välttämättä kunnioittanut naisia oikealla tavalla. Olin yksinäni siivoamassa sosiaalisia tiloja, kun tämä henkilö tuli ja läiskäisi minua takapuoleen. Minä refleksinomaisesti pyörähdin ja löin häntä avokämmenellä poskeen. Olin harrastanut kuulantyöntöä, kiekonheittoa ja, olin muutenkin isokokoinen, joten lyönnissä oli voimaa. Toiset miehet ensin ihmettelivät hänen punaista poskeaan ja naureskelivat, että mitähän kotona sanotaan. Kukaan ei kysynyt, miltä minusta tuntuu tai, miten minä koin tämän tilanteen? Minulle oli opetettu, ettei väkivallalla ratkaista ongelmia, joten minä pelkäsin, mitä tästä seuraa. Jälkeenpäin olen ajatellut, että voimakas reaktioni johtui pelosta. Olihan nuori kokematon tyttö. Ainoa seuraus oli, että tämä mies vältteli minua. Nykyään puhuttaisiin seksuaalisesta häirinnästä. 

Edellä kuvasin neljä tilannetta, joita emme aina osaa ajatella kiusaamisena, mutta niissä tulee esiin kiusaamisen tunnusmerkit.  Kohteesta ei tilanne tunnu hyvältä. Se voi olla epämiellyttävä, ahdistava, pelottava, uhkaava jne.   

Kun opiskelin Ratkaisukeskeiseksi Lyhytterapeutiksi ja tein koulutukseen liittyvää harjoittelua. Keskusteluissa tuli esiin monia vastaavanlaisia tilanteita, joita asiakas oli kokenut epämiellyttävänä. Hän koki, ettei häntä kuunneltu eikä häntä kunnioitettu ihmisenä. 

Meidän täytyisi osata asettua toisen asemaan ja ymmärtää, että olemme erilaisia eikä meidän tarvitse toimia samalla tavoin.

 TUNTEET TARVITSEVAT ÄÄRIPÄITÄ

Monesti olen kuullut sanottavan, että rakkaus ja viha ovat lähellä toisiaan.  Meillä on paljon vastakohtaisia olotiloja; ilo ja suru, rohkeus ja arkuus, hyvä ja paha, täydellinen ja epätäydellinen, kaunis ja ruma jne. Nämä ovat hyvin voimakkaita tunnetiloja, Meillä jokaisella voi olla erilainen käsitys siitä, mitä nämä tarkoittavat vaikkapa ihmisen käyttäytymisessä. Määrittelemmekö siten toista ihmistä itsemme eli oman käsityksemme mukaan? 

Minä tein lentokouluaikana harhalennon. Minun piti lentää kolmion mallinen lentomatka yksin, mutta puolivälissä otinkin väärän ilmansuunnan ja lensin lähes 180 astetta väärään suuntaan. Minä aiheutin ilmailumaailmassa vaaratilanteen, joten harhaan lentämisen vuoksi käynnistyi taustalla Etelä-Suomen pelastustoimet. Minä selvisin hyvällä lennonjohdon opastuksella ja laskeuduin Utin kentälle keskelle lennoston sotaharjoituksia Seinäjoen lentokentän sijaan. Monta kertaa olen miettinyt tunnetiloja, joita tunsin lennon aikana, Uttiin laskeutumisen ja Seinäjoen kentälle paluun jälkeen. Joku voisi ajatella, että minä epäonnistuin tehtävässäni. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä minä itse tunsin. Ensimmäin tunne oli häpeä. Mielenkiintoista on se, että mikä  aiheutti häpeäntunteen? Mietin, mitähän muut lentäjät minusta ajattelevat?  Mitä alhaisempi itsetunto ihmisellä on, sitä voimakkaammin hän miettii, mitä muut ajattelevat. Onko toisten ihmisten ajatuksillä mitään merkitystä? Mielestäni ei ole, koska he eivät koe samaa juuri sillä hetkellä kuin minä.  Me tarvitsemme toisen ihmisen tukea vahvistaaksemme omia tunteitamme. Minulle toi henkistä vahvistusta vanhat lentäjät, jotka sanoivat: "On olemassa kahdenlaisia lentäjiä; sellaisia, jotka ovat eksyneet ja sellaisia, jotka eivät vielä ole eksyneet.". He tukivat minun itsetuntoani sillä, että kukaan ei ole täydellinen eikä tarvisekaan olla.  Me otamme vastaan palautetta ja ajatuksia sellaisilta, joita arvostamme. 

Ongelmallista on se, että tämä toimii myös toisinpäin. Ihminen, jota arvostamme, voi myös nakertaa meidän itsetuntoa silla hetkellä, kun tunnemme pelkoa, epävarmuutta tai epäonnistumisen tunnetta. 

Tämän vuoksi meillä jokaisella pitää olla tuntosarvet herkkänä, kun keskustelemme toisen ihmisen kanssa. Tuntosarvien herkkyys on kaksisuuntainen, minkalaisessa tunnetilassa minä itse olen ja minkälaisessa tunnetilassa tulkitsen toisen olevan. Me tulkitsemme näkemäämme ja kuulemaamme, mutta emme voi olla varma, onko tulkintamme oikea. Siksi vaaditaan herkkyyttä muuttamaan tulkintaa. 

Erilaiset tunnetilat tuovat rikkautta elämään. Ilman surua ei osaa tunnista onnellisuutta. Ilman epäonnistumisen tunnetta ei osaa nauttia onnistumisesta. Jos tunnemme epävarmuutta ja ylitämme sen, tunnemme onnen tunnetta. Jokaisella tunteella on aina vastapainonsa. Nämä tunteiden vastapainot täytyy olla tasaisessa suhteessa toisiinsa, Jos niiden suhde muuttuu ja painopiste menee kielteiselle, puolelle, se voi sairastuttaa ihmisen mielen. Silloin tarvitaan avuksi keskustelua, jossa vahvistetaan myönteistä näkemystä omasta itsestä. Meidän on opittava rakastamaan itseämme ja hyväksymään itsemme kaikkine pirteineen sellaisena kuin olemme. 

ELÄMÄ ON VALINTOJA TÄYNNÄ

Blogin kirjoittaminen on mielenkiintoista. Joskus tuntuu, että päässäni vilisee aiheita, joista haluan kirjoittaa. Kun avaan tämän kirjoitusalustan, tuntuu ajatuksia olevan niin paljon, että niiden kiteyttäminen loogikseksi tekstiksi on vaikeaa. Niinpä tällä kertaa tein valinnan ja annoin ajatuksieni virran muodostua suoraan seuraavanlaiseksi tekstiksi. 😀

Olen viime aikoina paljon miettinyt valintojen merkitystä ja myös sitä, mitä valinta tarkoittaa. Mielestäni teemme valintoja joka hetki. Kun avaan jääkaapin oven, teen valinnan otanko jugurttia vai nakkeja. Itse jääkaapin oven avaaminen on jo valinta, koska on olemassa toinen vaihtoehto; olla avaamatta sitä.  Valinnalla on aina seurauksensa. Seuraksen kanssa jokaisen täytyy itse elää. Tämä oli kevyt esimerkki, mutta kun mennään elämän tapahtumiin, valinnoilla voi olla pitkäaikaiset seuraukset.  

Kun olen pitänyt työturvallisuuskorttikoulutusta, olen opiskelijoille sanonut, että viime kädessä teemme aina itse valinnan otammeko riskejä,  vaikkapa menemällä katolle ilman turvavarusteita tai tekemällä pölyistä työtä ilman maskia. Ihminen on mestari keksimään selityksiä, miksi hänen täytyy ottaa riskejä. Usein riskinoton peruste on työnantajan asettamat paineet, turvavälineet hankala käyttö jne, Kuitenkin jos katolta putoaa ja vammautuu, silloin ei enää ole mitään merkitystä tekosyillä, joita on keksinyt. Olenkin sanonut, että meillä on perustuslain mukaan itsemääärämisoikeus ja viime kädessä itse teemme aina viime kädessä päätökset. 

Siksi valinnan hetkellä pitäisi hankkia tietoa eri näkökulmista ja ennen kaikkea valinnan mahdollisista seurauksista, jotta niihin voi tarvittaessa varautua. 

Olen oppinut ymmärtämään vuosien aikana, että valinnat ovat aina henkilökohtaisia. Kukaan toinen ei voi sanoa, että sinun valintasi huono, väärä tai hyvä. Valintaan liittyy monia erilaisia yksityiskohtia, joita kukaan muu kuin sinä itse vain tiedät. Valintoja ohjaa myös elämän arvot. Olen usein keskustellut hyvän ystäväni kanssa meidän molempien elämästä, jotka ovat hyvin erilaisia, mutta meillä on lapsuudessa samankaltaisia asioita, jotka saavat meitä ymmärtämään toisiamme hyvin. Hän elää hyvin alkeellisissa olosuhteissa luonnonkauniilla paikalla kasvattaen itse oman ruokansa, hakemalla lämmityspuut metsästä jne. Hän on onnellinen, koska hänelle on luonto ja eräänlainen vapaus tärkeitä. Hänellä olisi ollut mahdollisuus päästä minun elinolosuhteita muistuttaviin olosuhteisiin, mutta hänen valintansa oli toinen. 

Mielestäni on tärkeää, että ihminen on itse tyytyväinen valintoihinsa. Isoäitini tapasi sanoa; ainoa asia elämässä, joka on varmaa, on epävarma. Hän myös sanoi, että ainoa varma asia on jatkuva muutos. Nämä kaksi asiaa tuovat haastetta valintojen tekemiselle. Varmuuden tunnetta muutoksien hetkellä voi kasvattaa miettimällä erilaisia vaihtoehtoja, joista valita. Oma lukunsa ovat ne asiat, joihin emme voi vaikuttaa.  Niin kannattaa panostaa siihen, johon voi itse vaikuttaa. 

Onnellisuuteen pyrkiminen on hyvä tavoite ja pohja valintojen tekemiseen. 

 VUODEN VAIHTUMINEN VUODEKSI 2021 HERÄTTÄÄ AJATUKSIA YHDESTÄ JOS TOISESTAKIN ASIASTA😀

Seuravassa on vuoden ensimmäisiä ajatuksenjuoksujani.

Olen seurannut nuorten iloa, kun he "kaahaavat" autoillaan liukkaalla parkkipaikalla. Näinhän moni ihminensen näkee. Joku toinen näkee sen siten, että nuori oppii autonsa hallintaa, josta on tienpäällä hyötyä. Joku taasen ajattelee omaa nuoruuttaan ja muistelee, miten itse ajeli talviaikaan. Minä itse olen ajellut järven jäällä heti ajokortin saatuani. Minulla oli nelivetomaasturi. Kylätiellä tuli tilanne, että olisi pitänyt valita, kumman päälle ajan, koiran vai mummun. Tunne sanoi, "paina jarrua". Järki sanoi,"paina kaasua", kun auto heitteli jäällä. Kuuntelin järkeä. Painoin kaasua ja auto oikeni juuri koiran ja mummun välistä. Minä ajoin tyhjälle kaupan parkkipaikalle ja kokeilin, miten auto käyttäytyy luisussa. Ajoin tunteen alitajuntaani, josta saan sen vastaavassa tilanteessa käyttöön. Minä siten näen  nuorten  parkkipaikka "kaahailun" opettavaisena kokemuksena. Me näemme asioita eri näkökulmasta. Me myös kuulemme toista ihmistä eri tavoin. Joku kuulee toisen sanoman myönteisenä ja toinen jollakin tavalla kielteisenä. Meillä on suuri vaara tulla väärinymmärretyksi, koska kuulija tekee oman tulkintansa kuulemastaan. 

Miksi näin?

Meidän tulkintaan ja siitä muodostuvaan näkökulmaan vaikuttavat monet erilaiset asiat esimerkiksi omassa elämässä koetut asiat, koulutus, ikä, kasvatus, elinympäristö jne. Elämä muokkaa meidän ajatuksia ja suhtautumista eteen tuleviin asioihin.

Työttömät ihmiset kohtaavat paljon ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä. Työttömäksi joutuminen voi ihmiselle olla hyvin traumaattinen kokemus. Se vaikuttaa omaan ihmisarvokäsitykseen, alentaa itseluottamusta ja heikentää itsetuntoa. Kun työtön henkilö kuulee esimerkiksi: "kyllä töitä saa, jos niitä oikeasti haluaa", hänen oman arvontunteensa alenee entisestään. Hän pyrkii käytöksellään ja sanoillaan puolustamaan omaa sisintäänsä. Mielipiteen sanoja perustaa viestinsä omaa maailmankuvaansa, joka on muodostunut monen summana. Mutta siinä unohtuu se tosiasia, että maailma ei ole mustavalkoinen. Ihmisen elämä ei ole on/off elämää eli päälle ja pois päältä. Me voimme vaikuttaa moneen asiaan itse omalla ponnistelulla, mutta aina ei oma ponnistelu riitä. 

Eräs konkurssin tehnyt yrittäjä kertoi, että hänen ystävänsä katosivat konkurssin myötä. Itse oman elämän työn menettäminen ja velkojen maksaminen vielä monen vuoden ajan vei masennukseen. Uuden elämän rakentaminen alkoi hitaasti ja oli tuskallista. Hän kertoi, että ystävien katoaminen omalta osaltaan vahvisti epäonnistumisen tunnetta. Samanlaisia tarinoita olen kuullut, kun perheeseen syntyy erityislapsi. Ystäväpiiri supistuu. Tälläiset kertomukset ovat hyvin tyypillisiä.  Miksi ystävät katoavat? Siihen voi olla monta eri syytä. Yksi syy voi olla se, että ystävät eivät tiedä, miten kohdata konkurssin tehnyt ihminen tai perheen, jossa on erityislapsi; Mitä voi puhua ja mistä ei voi puhua. Tällaiset elämäntilanteet voivat myös pelottaa. Tietämättömyys tai kokemattomuus vastaavasta tilanteessa tuo pelkoa.

Väärinymmärretyksi on helppo tulla. Nykypäivänä asioita käsitellään sähköpostein ja muiden digitaalisten välineiden avulla. Tekniikan myötä on oppittu kirjoittamaan lyhyesti ja ilman korulauseita. Meidän tulkintaan vaikuttaa oma mieliala, kokemuksemme, ennakkoajatus viestinlähettäjästä ja/tai asiasta, oma mielipiteemme asiasta jne. Kun meille on syntynyt jokin mielikuva ja vastaamme, voi väärinymmärryksen kehä olla valmis. Lähettäjän ajatus ja vastaanottajan mielikuva eivät kohtaa. Totuus muuttuu toiseksi, kuin alkuperäinen tarkoitus oli.  Miten väärinymmärryksen kehän voi katkaista? Se on yksinkertaista. Kertomalla viestin lähettäjälle, "Minä tulkitsin viestisi tällä tavoin, tulkitsinko oikein?. Kaikkein yksinkertaisin varmistuskeino on tarttua puhelimeen ja soittaa. Puhelussa tehdään sama kysymys.

Mitä oikeastaan edellä olevalla ajattelun juoksulla haluan sanoa?

Olen ymmärtänyt sen, että jokainen ihminen elää joka vuosi 365 päivää omaa elämää, johon liittyy erilaisia asioita. Kukaan toinen ei tiedä toisen ihmisen elämästä oikeasti mitään. Me tiedämme vain sen, mitä toinen ihminen haluaa näyttää tai kertoa. Tämän vuoksi toisen ihmisen tekemien ratkaisujen arvosteleminen on kyseenalaista, koska arvostelija ei tiedä kokonaisuutta. Meillä ei ole oikeutta sanoa, että toinen ihminen tekee vääriä ratkaisuja, koska emme elä hänen elämäänsä. Jokainen ihminen on vastuussa itse itselleen omista ratkaisuistaan ja ratkaisujen seurauksista. Jos ratkaisut ovat lainvastaisia, oikeuslaitos päättää seuraukset.

Kun olen elämänpolullani opiskellut työnohjaajaksi, johtajaksi ja terapeutiksi, olen jokaisen opiskeluni yhteydessä saanut vahvistusta sille, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Jokaisella ihmisellä on oikeus onnelliseen ja ihmisarvoiseen elämään. Voimme ennakkoluulottumuudella, suvaitsevaisuudella ja erilaisten näkökulmien ymmärtämisellä helpottaa toisen ihmisen elämää. Asiat, sanat ja teot voivat olla hyvin pieniä, mutta oikealla hetkellä ne ovat suuria. Mitä enemmän elämässä oppii huomaamaan pieniä hyviä asioita, sitä rikkaammaksi elämä voi muodostuu. 

Hyvää vuoden 2021 toista päivää.

 JOULURAUHAA JA UNELMIA, 

UUSI VUOSI 2021 mahdollisuuksia täynnä

Uusia tapoja toimia

Joulurauha on tuonut mieleen ihanaa mielenrauhaa. Ihminen tarvitsee niitä hetkiä, jossa voi pysähtyä, nauttimaan ja miettimään kulunutta vuotta ja toisaalta myös tulevaa. 

Monellakin tavalla mennyt vuosi opettanut paljon hyviä asioita. On tullut mietityksi, mitkä asiat elämässä on aidosti tärkeitä. Terveydestä huolehtiminen on noussut ansaitsemaansa arvoon. Aika on opettanut uusia tapoja pitää yhteyttä. Nykyvälineet ovat myös kehittyneet entistä helpommaksi käyttää ja, näin myös ovat useamman saavutettavissa. 

Pidimme yrityksemme pikkujoulun Zoomin välityksellä. Parasta oli se, että kaikki pystyivät osallistumaan asuinpaikasta riippumatta. Se opetti, että tärkeintä on yhdessäoleminen (esim.elävänä kuvana), ei niinkään pikkutarjoilut. Toinen oli lähipiirini perheiden yhteensaattaminen messenger-huoneen kautta. Enot, täti, serkut ja pikkuserkut näkivät toisensa. Mukana oli myös joulupukki laulaen ja jututtaen. Tämänkaltainen kokoontuminen toteutui uusien toimintamallien kehittymisen myötä. Nämä turvalliset kokoontumiset toteutuivat, koska oli tarve miettiä tärkeintä ja, miten sen tärkeimmän asian toteuttaa. Uusien toteutusmallien kehittäminen on tullut tarpeelliseksi elämän eri osa-alueilla. Vaikka virustilanne muuttuu, jää uusia toimintatapoja elämään. 

Unelmista totta

Ihminen ajautuu helposti sitku-elämään. Sitku (sitten kun elämä) voi jäädä toteutumatta. Jokaisella on unelmia ja täytyy olla unelmia, koska silloin on tarve ponnistella ja on mahdollisuus saavuttaa jotakin, mikä tuottaa itselle mielihyvää ja hyvää tunnetta. Tämä tunne heijastuu ihmisen ympärille. Unelmia tai haaveita täytyy pysähtyä välillä miettimään elämän virrassa. Unelman pitäisi olla sellainen, joka on työllä tai ponnistelulla mahdollisuus toteutua. 

Minun yhden unelman toteutuminen

Minä rakastan musiikkia ja laulamista. Ihmisen itsetunto rakentaa eri korkuisia aitoja esimerkiksi julkiseen esiintymiseen. Ne aidat madaltuvat oppimisen, kannustuksen ja sen oivaltamisen myötä, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Kun tekee parhaansa, se riittää. Tärkeintä on, että jokainen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. 

Viime keväänä päätin toteuttaa oman unelmani; oman levyn. Minä sain harjoitustaustat ja kesän aikana niitä harjoittelin, nauhoitin, kuuntelin ja jälleen harjoittelin. Hylkäsin kaksi laulua, koska mielestäni en saanut ääntäni soimaan haluamallani tavalla. Ne olivat minun "aitojani". Marraskuussa lauloin studiossa seitsemän kappaletta levylle. Näin syntyi oma levyni; Unelmista tuli totta. Valitsemani kappaleet ovat haastaneet minua, ääntäni ja tulkintaani. Levystä tuli myös yrityksemme asiakasjoululahja. Se oli iso aita ylitettäväksi, koska levyäni tulisi lähes 100 ihmistä kuuntelemaan, ainakin kerran. Tulkinnoistai tehtiin lisäksi videot, joita olen voinut jakaa facebookin kautta. Tässä unelma-projektissa on ollut monta tasoa, jossa rohkeutta on koeteltu. Mutta se on tuottanut myös valtavasti onnistumisen tunnetta ja mielihyvää. 

Jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä. Minun unelma-projektini ei olisi voinut toteutua Jarin, mieheni, tukea ja kannustusta. Taitoni eivät olisi parantaneet ilman Eläkeliiton Lehmirannan Viihdelaulukursseja. Taitavat opettajat, Raimo Maaranen ja Mika Tarkkonen, oli vaativia ja kannustavia opettajia. He tarttuivat kehitettäviin asioihin myönteisellä, mutta vaativalla otteella. Ensimmäisellä kurssilla tärisin kuin haavanlehti laulaessani. Ääneni oli välillä kimeää ja epävireistä. Jokaisella viikon kurssikerralla opin enemmän ja enemmän ääneni hallintaa. Nyt osaan jo itsekin arvioida sitä, mitä pitää tästä eteenpäin kehittää. Mutta kehittäminen vaatii tukea, kannustusta ja apua.  Tämä unelma -projekti synnytti uusia unelmia, joiden eteen on ihanaa tehdä töitä.

Unelmointi kuuluu kaikille

Unelmat eivät ole sidottu ikään. Eikä unelmien tarvitse maksaa paljon rahaa. Unelmat ovat omia ja juuri niin oikeita, kuin itse tunnemme. Unelmat tuo elämään ihania odotuksia ja kokemuksia. Jokaisella on oikeus unelmiin. Unelmilla on taipumusta toteutua, kun vain haluaa niiden toteutuvan ja lähtee miettimään, mitä minä voin tehdä, jotta ne toteutuvat.  

Hyvää tulevaa Uutta Vuotta 2021.