SYY VAI SEURAUS?

Meidän vaunupaikan läheisyydessä on pitkä rivi postilaatikoita, jotka ovat kokeneet kovia. Erään kerran olimme ulkoiluttamassa koiria jo iltahämärissä, kun varhaisteinien ääniä kuului. Sitten kuului, että jotakin kaatui. Näimme, että yksi varhaisteineistä oli kaatanut postilaatikkorivistön. Kuulimme, että toiset sanoivat: "Lopeta jo. Tästä tulee vain sanomista." Postilaatikoiden kaataja hyppäsi vielä muovisten laatikoiden päälle. 

Useimmille ihmisille tulee mieleen, että nämä nuoret "pitäisi viedä saunan taakse ja antaa opetus". Se on totta, jos teet väärin, sinulle täytyy rangaistuksen muodossa kertoa teon olevan väärin. Minä jäin tämän yksittäisen nuoren ja muiden osalta miettimään, miksi ihmiselle tulee tarve tuhota. Kuulin, että nämä nuoret olivat kokeneet kovia ja heidät oli otettu huostaan. Mietin, että mikä tuska tällä yhdellä nuorella on hänen sielussaan, jota hän mahdollisesti näin purkaa. Jotta rangaistus tekisi tehtävänsä, ensin pitäisi saada hänet tuntemaan jotakin hyvää. Lapsi syntyy viattomana ja oppii sen, mitä hänelle opetetaan ja ympäristö muokkaa loput. Sen, mitä lapsi ja nuori kokee, hän kantaa repussaan koko elämänsä ajan. Miten hän sen purkaa ja, miten oppii ymmärtämään, riippuu siitä, että millaista henkistä apua hän saa tai ei saa. Valitettavan paljon nämä pienet ihmiset joutuvat selviytymään yksinään ja luottamaan vain itseensä. Heiltä puuttuu se syli, johon turvautua silloin, kun tuntuu pahalta. Kun heillä ei ole luotettavaa aikuista tai aikuinen vaihtuu jatkuvasti ja saavat erilaista kohtelua, se muokkaa. Lapsi ja nuori tulee monta kertaa väärinymmärretyksi ja se nujertaa. Lapsi ja nuori oppii helposti sen, minkälaisella käyttäytymisellä on mahdollisuus saada myönteistä huomiota eli hän oppii toimimaan niin, että miellyttää aikuista ihmistä. Miellyttämisen halussa on surullista se, että se on tarve saada hyväksyntää ja se on opittua selviytymisen vuoksi, mutta se ei ole aitoa. Miellyttämisen halu voi saattaa lapsen ja nuoren vaarallisiinkin tilanteisiin ja sitä kautta saamaan epätavallisia kokemuksia. 

Samalla tavalla väärinymmärretyksi tulevat sairaat ihmiset ja vanhukset. Kipu voi muokata persoonallisuutta. Erilaiset muistisairaudet muuttavat persoonallisuutta. Sairas ihminen voi hakea myös huomiota ja purkaa omaa pahanolon tunnetta, kuten lapset, kiukuttelemalla. Lähellä olevat väsyvät kiukutteluun ja siten pahanolon pallo kasvaa kasvamistaan. Läheisten väsyminen on inhimillistä. 

Se toimii myös toisin päin. Minun anoppini oli kiltti ja auttavainen ihminen. Järki toimi hyvin loppuun saakka. Hänellä oli liikkumisen kanssa ongelmia ja kipuja jouduttiin säätelemään kipulääkkeillä. Hän oli kiitollinen saamastaan avusta. Hän oli kiltti hoivattava mummeli. Hän oli myös hyvin aito ja näytti niin ilon kuin tuskankin. Kivut toivat tuskaa, jonka hän näytti, mutta häntä ymmärrettiin. Hän ei kiukutellut kokoajan  ja kiukuttelun jälkeen hän pyysi anteeksi. Olin hänen omaishoitajansa. Joskus kiukuttelun hetkellä kysyin häneltä: "Nytkö taas maailmaa kaatuu"? Hän oli hetken hiljaa ja sanoi:"kyllä.". Sitten hän kertoi, miksi on huonolla tuulella. 

Eläimet näyttävät tunteensa hyvin alkukantaisesti. Meillä oli ihana collie- Luca, joka 8 vuotiaana tuli hyvin vihaiseksi. Hän ei sietänyt yhtään koskettamista. Eläinlääkärissä todettiin, että Luca oli saanut syntymälahjaksi  huonon lonkan, joka alkoi oirehtimaan. Koiralla oli epämukava ollo Särkylääkkeiden ansiosta me saimme jälleen kiltin Lucan takaisin ja menimme 4 vuotta yhdessä eteenpäin. 

Kaikessa on olemassa syy ja seuraus. Monta kertaa käsittelemme sitä, minkä näemme tai koemme. Kuitenkin se, mitä näemme, voi olla seurausta jostakin muusta. Jotta voimme auttaa, meidän pitäisi ymmärtää syy. Fyysisen syyn etsimiseen on verikokeet, kuvaukset ym. Henkisen puolen syiden etsiminen voi ottaa pitkänkin ajan. Onko siihen nykyään aikaa ja halua vai hoidetaanko seurauksia?  Silloin ei voi saada pysyviä tuloksia.